Kevät-kesällä paperipussien kätköihin ja lasisiin yrttipurkkeihin on kertynyt vihreitä ystäviä kiihtyvällä tahdilla. Voikukanlehteä perusteeksi ja nestettä poistamaan, mustaherukanlehteä tuomaan teehen ihanaa aromia ja hellimään kurkkua. Siankärsämön lehteä olen kerännyt suoraan viherpirtelöitä rikastamaan - kasvi kukkii vasta myöhemmin ja päätyy sitten vasta kukintoineen kuivatuksi. Nokkosen sukulaista valkopeippiä on jemmassa ahvistavaksi kasviksi viherjauheisiin, ruusun terälehtiä keräsin pääasiassa saippuantekoa silmällä pitäen - mutta tulipa niistäkin osa syötyä. Peltokorte auttaa iho-ongelmissa, joten sitäkin poimin hieman talteen. Maitohorsma on myös yksi yleisesti viherjauheissa ja teeaineksena käyttämäni mieto yrtti.
Kaikkia mainitsemiani on hurahtanut vaihtelevasti päivittäin viherpirtelöihin. Sillä kun päättää päivänsä tai aloittaa aamunsa, niin olemus saa kummasti reippautta. "Et kai sää meinaa olla koko päivää noin pirteä" - töissä tuumattiin yhtenä aamuna viime viikolla ;)
Poimulehti oli jo pienenä tyttönä lempikasvini. Kutsuin sitä kissantassuksi. Siltähän tuo näyttää samettisine pintoineen. Kasvin latinankielinen nimi Alchemilla vulcaris kertoo historiasta alkemistien kasvina; poimuiselle lehtipinnalle kertyvistä pisaroista etsittiin ikuisen elämän eliksiiriä. Tokkopa poimulehti elämää ikuiseksi loihtii, mutta se voi kyllä pidentää sitä. Kasvista saa apua kuukautisongelmiin, tulehduksiin, mahasairauksiin ja vyötärölle kertyviin kiloihin.
Uusin tuttavuus on vesiheinä eli rikkaruoho, jota tulee vedeltyä yrttimaan reunalta suoraan salaattilautaselle. Tarkoitus on kerätä näitä ja muita vihreitä nameja koko kesän ajan, syödä mahdollisimman paljon tuoreeltaan, ja säilöä kuivattuna talvea varten.
PS. Jos asut pääkaupunkiseudulla ja olet vailla vaikkapa näiden kasvien keräyspaikkaa, meidän pihalle Espooseen voi tulla keräämään. Samaan hintaan saa hyvää seuraa ja raparperimehua ja portviiniä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti