tiistai 29. toukokuuta 2012

Shamanismin fyysisyys

Shamanismin yhteydessä puhutaan usein sen henkisestä ja hengellisestä puolesta. On ruodittava alitajuntansa varjot kuntoon, oikaistavat tikku tikulta mielessä kaihertavat hirret ja tökkivät oksat. On osattava tyyntyä ja rentouttaa mielensä hiljaiseksi, jotta shamaanimatka onnistuu. On tiedettävä miten keskittää ajatuksensa ja tahtonsa.

Mutta viisas kiinnittää huomiota sopivassa määrin myös tähän maalliseen tomumajaamme, joka pingottuu luisen kehikon päälle suurena nahkana kuin rumpu. Jotta me olisimme hyvin soivia rumpuja ja sydämemme jaksaisi lyödä tahtia, on verisuonten, lihasten ja kudosten oltava kunnossa. Silloin jaksamme myös paukuttaa shamaanirumpua niin pitkään kuin tarvitsee, eikä hauis kramppaa kesken kaiken.

Muutama tovinen sitten vedin shamanismin alkeiskurssia tuvassani, ja olin lähes huomaamatta koko päivän etuviistossa istuma-asennossa. Nojasin käsillä polviin, pälätin ja rummuttelin ja helistin, mutta olin koko ajan kumarassa ja huono asento aiheutti sen, että kehon lymfakierto ja nivusten alueen suurten verisuonten verenkierto häiriintyi. Tämä näkyi seuraavana yönä kovana jalkakipuna. Joogasin keskellä yötä vintillä, jotta sain nesteet liikkeelle ja kivun väistymään.

Tästäpä paksukallokin oppi sen, että vaikka olisi koko päivän henkisten asioiden parissa, pitää myös kehoon kiinnittää huomiota. Jalat tukevasti maassa, keho auki, hengittäen kunnolla ja rentouttaen itsensä olemaan läsnä tilanteessa.

Tänään heräsin lintujen lauluun ennen kahdeksaa. Aamuaurinko paistoi peltojen yli sisälle. Keitin ison motillisen kahvia ja laitoin Korpiklaania soimaan. Tanssin. tanssin. tanssin. Kuin dervissi pyörin ja annoin liikettä selkärangalle, lantiolle, jaloille ja käsille. Yksin tanssiminen ja jumppaaminen on hauskaa. Reipas aloitus päivälle! Tänään aloitin myös viikon kestävän paaston. Palaan paastotunnelmiin viikon päästä paastopäiväkirjan muodossa.


4 kommenttia:

  1. Juuri kunnosta huolehtimisessa on syy sille miksi kannattaa liikkua ja edes yrittää pitää syömisensä jossakin ruodussa.

    Hyvin voivassa, tervessä kehossa virtaa energiakin paremmin. Ja keskittyminen on helpompaa jos kipeä selkä tai kolottavat lihakset eivät vaivaa.

    Huomaan itsekin miten paljon helpommin kaikki taas käy kun lenkkeilen säännöllisesti ja syön parhaani mukaan niin että voin hyvin :)

    VastaaPoista
  2. Maallinen tomumaja <3

    Mä näen tässä jutussa jo pohjan hienolle isommalle artikkelille! <3

    VastaaPoista
  3. Tuli myöhemmin illalla vielä mieleen, että onhan niitä shamanistisia (henkisiä) tapojakin liikkua, jos todella haluaa nivoa fyysisen harjoituksen omaan shamanismiin osaseksi:

    - Voimaeläintanssi: tanssitaan improvisoiden omaa voimaeläintä tai sellaista eläinhahmoa, jolta halutaan juuri sillä hetkellä voimaa ja tiettyjä ominaisuuksia.

    - Voimaeläimen "ulkoiluttaminen": Harjoitellaan eläimeen samaistumista esimerkiksi visualisoimalla itsensä hevoseksi tai jänikseksi tms. ja mennään metsään juoksemaan tätä eläintä. Juoksutyylin ja hypyt kantojen yli kyseisen eläimen tyylillä. Hauskaa ja vapauttavaa! Muistan lukeneeni, että huippusuunnistaja Minna Kauppi kertoi kuvittelevansa isensä hirveksi suunnistaessaan ja juostessaan metsässä.

    Ja jooga on tietysti hyvin kokonaisvaltaisen shamanistista, jos sen sitä kautta mieltää. Myös itämaisista taistelulajeista, miekkailusta, jousiammunnasta, uimisesta ja lähes mistä vaan saa tukea shamanismiin, kun osaa soveltaa.

    Nautitaan ja liikutaan siten, että keho ja mieli tykkää <3

    VastaaPoista
  4. lueskelin Bhagavatamia onlinenä ja seuraava osui kohdalle:

    SB 11.11.11: "An enlightened person fixed in detachment engages his body in lying down, sitting, walking, bathing, seeing, touching, smelling, eating, hearing and so on, but is never entangled by such activities. Indeed, remaining as a witness to all bodily functions, he merely engages his bodily senses with their objects and does not become entangled like an unintelligent person."

    Fyysisen joogan aktiiviset harjoittajat kyselevät välillä näkemystämme kehon hyvinvoinnin ja henkisen oivalluksen välillä.

    Yksi toinen Bhagavatamin säe sanoo, että niin kauan kuin henkilö ei ole täydellisellä itseoivalluksen tasolla, niin kauan kuin hän samaistaa itsensä karkeaan kehoon ja hienojakoiseen mieleen(+egoon ja älykkyyteen)hänen tulee kultivoida sattva-gunaa, hyvyyden laatua elämäntavoissaan.

    Hyvässä kunnossa oleva keho edesauttaa virkeää mieltä.

    Täydellisellä itseoivalluksen tasolla olevia ei ole välttämättä kovin monia koko planeetalla, ja meillä muilla kehon vaikeudet hankaloittavat keskittymistä henkisiin harjoituksiin

    Toisaalta jos on hieman filosofista ymmärrystä, kehon kivut ja vaikeudet kannustavat tekemään henkisiä harjoituksia päättäväisemmin ja muistuttuvat, että loppupeleissä niin kehon hyvin- kuin huonoin-vointikin ovat illusorisia

    VastaaPoista