torstai 26. huhtikuuta 2018

Beltanesta pikkuisen, vapusta vähäsen

Kelttiläisessä kulttuurissa Beltane oli keväinen tulijuhla. Puoli vuotta Samhainista alkaen oli vietetty kylmässä ja pimeässä. Beltanen kunniaksi sytytettiin kokot ja kevät otettiin vastaan luonnon hedelmällisyyttä tulenliekeillä herätellen. Tänäkin päivänä Beltane on monen pakanan, druidin ja wiccan suosikkipyhä. Suomessa sitä juhlitaan karkeloiden Vapun nimellä.

Lasten kanssa pakanallisten vanhojen juhlapäivien sisältö muodostuu leikin ja ilon kautta. Beltanen lähestyessä tutkimme heräävää kevättä. Ensimmäinen muurahainen kömpii polulla. Keltaiset ja violetit kukat ovat puhjenneet puron varrelle ja tienlaitaan. Aurinko on illalla niin myöhään näkyvissä, että pienin saa pistää unille yhtä aikaa sen kanssa. Lausumme yhdessä hyvän yön toivotukset molemmille ja nautimme lisääntyneestä valosta. Luonnon hedelmällisyys näkyy kurhertelevina lintuina ja kisailevina jäniksinä.

Suomessa vappuperinteeseen eivät noidat yhdisty samalla tavalla kuin germaanisessa folkloressa, jossa noitasapattia vietetään Brocken-vuorella Walpurgisnachtina eli Valpurinyönä. Kokkoja on kyllä poltettu suojaus- ja puhdistusriitteinä. Lapissa suuria kokkoja poltetaan juuri vappuna siinä missä etelässä ne sijoittuvat yleensä juhannukseen. Vappuun ja Beltaneen kuuluu karnevalistinen henki; syödään herkkuja, juodaan pää simaiseksi, hankitaan värikkäitä palloja ja muita koristeita. Lasten kanssa olemme askarrelleet oman pihan materiaaleista leluja ja suunnitelleet herkullisia leipomuksia.

Beltanen energioista tulee mieleen Tarot-pakan narri. Koko matka on alussa ja edessä. Kylmän talven jälkeen askel on kevyt ja suuntaa ilmavasti kohti seikkailuja. Värimaailmaa sävyttää keltainen, aurinko ja tuli. Narri on lähellä maagikkoa ja antautuu toismaailmallisuudelle.